Asun saarella

Asun saarella!

Noin 17 kk sitten lähdin Suomesta ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Käsite koti oli pitkään hämärän peitossa. Ei ole enää.

Koti on Koh Taolla.

Edelleen sitä joskus havahtuu ajattelemasta että ihan oikeastiko asun täällä? Entäs kotisuomi?

Kesällä kävin Suomessa lomalla. Oli mahtava nähdä perhettä, sukulaisia, ystävia ja kavereita. Silti jostain syystä tunsin oloni hieman yksinäiseksi siellä. 

Ajatukset oli täällä, saarella.

Olin tavallaan pettynyt, koska kuvittelin että aika Suomessa olisi ollut hauskempaa. 

Ja ei, se ei johtunut ihmisistä. 

Liian tutut kulmat, asiat ja muistot.

Olin pettynyt itseeni.

Arki.

Se on myös täällä. Tosin hyvin erilaista, hitaampaa. 

Työn ja vapaa-ajan kuilu on pienempi. 

Viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä. 

Viikoilla ei ole merkitystä. 

Kuukausilla ei ole merkitystä.

Työt tehdään silloin kun niitä on.

Asioita hoidetaan omaan tahtiin.

Ei stressata liikaa. 

Niin kuin ei kenenkään pitäisi.

Suomessa arjen läpi tarpomiseen masentumatta piti olla aina joku päämäärä. Jokin tapahtuma tai lomareissu.

Täällä odottaa ihmisiä. 

Tällä hetkellä odotan tammikuun alkua kovasti.

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on täällä perinteisempää. 

Keskustellaan enemmän ihan kasvotusten.

Keräännytään paikkoihin joissa kavereita on.

Kaikki ei toimi pelkästään sosiaalisen median kautta.

Koti

Koti on viidakossa. 

Koti on pieni punainen mökki metsässä.

Koti on yksi huone, keittiö ja kylpyhuone.

Koti on välikatolla vipeltäviä oravia, seinillä kiipeileviä gekkoja, viidakon ääniä.

Koti on kaksi ihmistä.

Anna ja minä.

Kambodza ja Thaimaa

22.8.
Phnom Penh

No niin, eli matka jatkuu nyt itsekseen.

Olihan se hieman outoa ensimmäisenä iltana kun ei ollut kaveria kenen kanssa heittää löysää.
Parin tunnin videopuhelu tärkeän ihmisen kanssa sen sijaan nosti fiiliksiä kummasti.
Varasin bussin Sihanoukvilleen ja maksoin kaksi dollaria enemmän koska se oli Luxury mallin bussi. Wifit ja muut ylellisyydet löytyy, vissiin.
Lähes samanlainen tärisevä paska se oli kuin muutkin. Luksusta oli vesipullo. Wifi löytyi myös mutta kukaan ei tiennyt salasanaa. Luvatun neljän tunnin sijaan matkaan meni viisi ja puoli tuntia. Onneksi ei ole kiire ja on jo tottunut siihen ettei mikään täällä pidä paikkaansa mitä luvataan.

24.8.
Sihanoukville

Kambodzan kuuluisin rantakohde ja kova biletyspaikka.
Majoituin Serendipity Beachille joka on vilkkain ranta. Itse ranta ei ole kovin houkutteleva paikka. Kovaäänisiä baareja vieri vieressä ja kaupustelijoita koko ajan kimpussa. Alueelta löytyy myös parempia ja rauhallisempia paikkoja kuten Otres Beach.
Ei ole kauheesti tullut pyörittyä missään koska on satanut pari päivää. Eikä toisaalta ole huvittanutkaan. Päivät on kulunut syödessä,lukiessa,suunnitellessa ja viestitellessä ihmisten kanssa.

Tässä yksin kuistilla miettiessä tuntuu välillä jotenkin epätodelliselta oma tilanne.
Se mitä oli vielä joitakin kuukausia sitten on muuttunut täysin toisenlaiseen elämään.
Ilman päämäärää.
Ilman aikatauluja.
Ilman arkista suorittamista.
Se että kaikki ihmiset kenet tunnen on kymmenentuhannen kilometrin päässä.
Se että ketä ikävöin on kymmenentuhannen kilometrin päässä.

27.8. 
Koh Rong

Koh Rong on saari Kambodzassa noin puolen tunnin venematkan päässä Sihanoukvillesta.
Saarella ei vielä ole teitä joten liikkuminen rannalta toiselle hoituu veneellä tai kävellen.
Majoitukseni valitsin sataman läheltä Dragon Den nimisestä majatalosta. Huone itsessään ei ollut häävi mutta muuten valinta oli onnistunut. Paikkaa piti kanadalainen pariskunta joiden kanssa oli mukava rupatella alakerran baarissa.

Naapurihuoneessa majaili eräs hollantilainen hemmo kenen kanssa tultiin myös hyvin juttuun ja muutama oluentäyteinen ilta siinä myös vietettiin.
Kuten aiemmin kerroin niin suomalaisiin en ole törmännyt liki kahteen kuukauteen enkä todellakaan uskonut että tapaisin täälläkään.

Toisin kävi.

Eräänä iltana kävellessäni rantabaarien ohi,hollantilainen naapurini juoksi kiinni ja selitti ihan tohkeissaan että äkkiä tonne baariin, siellä on suomalaisia.
Pari hauskaa heppua Haminasta joiden kanssa oli jopa yhteisiä tuttuja. Maailma on pieni paikka.

Koh Rongilta palasin Sihanoukvilleen jossa odottelin viikon Thaimaan viisumia. Viisumin saanti meni hiukan tiukille koska paikallinen viisumi upeutui samana päivänä kun pääsin maasta pois.

Varasin bussi / lauttamatkan Koh Changille.

Viisi eri autokyytiä + lauttamatka. Taas piti välillä olla ihmeissään.
Rajalla ei päässyt edes bussista ulos kun kaikenlaisia koijareita oli heti kimpussa.
Ei tarvi sanoa kuin huolimattomasti päivää niin joku on jo lapa ojossa pyytämässä dollaria.

 
Koh Chang Thaimaa

Ensimmäinen majapaikka oli White Sand Beachilla jossa ei tähän vuodenaikaan todellakaan tapahdu mitään. Vietin siellä kuitenkin muutaman päivän koska iski flunssa päälle ja kämppä oli sen verran hyvä että siellä oli mukavampi sairastella.

Siirryin Lonely Beachille mikä osoittautui erittäin mukavaksi paikaksi. Siisti bungalowi edullisesti lähellä rantaa. Yllätys myös oli että samassa majapaikassa oli muitakin suomalaisia.
Mistään varsinaisesta ihmisvilinästä ei voida Lonely Beachilläkään puhua mutta meininki oli huomattavasti parempi ja rennompi. Matkustaminen hiljaisena aikana on kyllä osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Ei tarvi varailla majoituksia etukäteen. Hinnat on edullisempia. Ja saa olla rauhassa ilman kauheeta turistihässäkkää.

Reissussa tapaa välillä hauskoja hahmoja ja niin myös kävi nyt. Cubay baaria piti paikallinen kaveri Sun joka haaveili joka päivä kanafarmin perustamisesta ja munien myymisestä low seasonin aikaan. Muutenkin hemmo höpötti niin ettei suunvuoroa meinannut saada. Sunille tuli pidettyä seuraa useana iltana.

Hieno mies.

Suunnitelma oli lähteä Changilta Koh Taolle mutta kuten aiemminkin,suunnitelmat elää.
Majapaikasta sain reissukaverin joka ehdotti käymistä Khao Yai luonnonpuistossa ja Ayutthajassa.

Ostin suunnitelman samantien.

Ke aamuna lähtö 8.30. Ikävä kyllä edellisilta vähän venähti ja matkaan tuli lähdettyä samoilla silmillä.

Kohtuullisen raskasta on elo täälläkin välillä.

Bussilla Bangkokiin,skytrainilla lähelle bussiterminaalia jonka jälkeen vähän matkaa käveltyämme oli pakko luovuttaa ja ottaa taksi.

Bussiterminaali olikin melkoinen kokemus ensikertalaiselle. Yhdessä kerroksessa, jonne meidät ohjattiin oli toistasataa lipunmyyntipistettä. Meidät opastettiin noin seitsemän kertaa eri luukuille joista bussilippu kohteeseen piti saada. Lopulta oikea paikka löytyi ja kerittiin bussiin juuri ennen lähtöä.
Bussihan ei tietenkään vienyt perille kaupunkiin vaan jäätiin moottoritien varteen.
Matkaa majapaikkaan oli vielä noin kuusi kilometriä joten hiukan liikaa illalla pimeässä rinkka selässä.
Onneksi autosta poistui myös munkki jolla oli kyyti odottamassa. Pienen neuvottelun jälkeen matka perille Pak Chongiin taittui lava-auton lavalla matkustaessa.

Munkit on mukavia.


Pak Chong

Pieni kaupunki jossa itsessään ei varsinaista nähtävää ole.

Läheltä löytyy Khao Yain kansallispuisto joka on Thaimaan vanhin ja kolmanneksi suurin.
Päätettiin vuokrata skootteri jolla lähteä tutkimaan puistoa omatoimisesti. Alueelle saa myös opastettuja retkiä mutta hinta on melko kova.
Aamulla mopo alle ja kohti puistoa jonne oli noin kolmenkymmenen kilometrin matka.
Matka meni ihan hyvin kunnes puistoon päästyämme alkoi sataa aivan helvetisti.
Kaksi minuuttia ja aivan litimärkänä. Hetken jo melkein harmitti. Onneksi sade vähän hellitti joten matka pääsi jatkumaan.
Parit hienot vesiputoukset tuli käytyä katsomassa ja vähän trekkaamassa viidakossa.
Viidakkosamoilulla törmättiin kaikenlaisiin ötököihin. Mieleen jäi noin 25 cm tuhatjalkainen, lukuisat hämähäkit sekä iilimadot joita nypin nilkoistani irti.
Kaveri oli kaukaa viisas ja osti sukat jotka estää iilimatojen pääsyn jalkoihin. Itsehän en moiseen hullutukseen lähtenyt. Muistanhan kuitenkin miten Rambo poisti iilimatoja kropastaan.

Paluumatkalla puiston toiselta laidalta vastaan astelikin melkoinen yllätys. Iso norsu tepasteli keskellä tietä meitä vastaan. Skootteri ympäri ja parin kilometrin verran ajeltiin norsun edellä kunnes eläin päätti poistua takaisin metsään.
Oli kyllä huikea kokemus nähdä moinen eläin luonnonvaraisena ja vielä niin läheltä.
Mitenkään uhkaavasti norsu ei käyttäytynyt mutta sen verran iso eläin oli kyseessä että mopon laukeamista en olisi toivonut sillä hetkellä.

Ilta alkoi jo hämärtää kun ajeltiin kohti majapaikkaa. Hiukan kuumottavaa ajaa skootterilla pimeässä isolla tiellä väärällä puolella.
Noin kymmenen kilometriä ennen hostellia alkoi mopo vatkaan ja hetken päästä lähti luisteleen oikein kunnolla. Takarengas puhki.
Taas melkein harmitti.
Puhelu majapaikan isännälle joka poimi meidät ja skootterin hetken kuluttua kyytiin.

Mahtava päivä oli kaikenkaikkiaan.

Ayutthaya jäi tällä kertaa väliin huonon sään takia.


24.9.

Lähdettiin minibussilla Bangkokiin ja päädyttiin samalle kaoottiselle bussiterminaalille. Pikku häröilyn jälkeen löydettiin paikallisbussi jolla päästiin Khaosan Roadille. Tässä vaiheessa oli aina hyvästellä matkakumppani koska itse jatkaisin kohti Koh Taoa ja kaveri kohti Vietnamia.
Pienen odottelun jälkeen Khaosan Roadilla pääsin bussiin. Taas oli hyötyä ulkonäöstä koska kukaan ei istunut viereen joten saisin röhnöttää rauhassa koko matkan molemmilla penkeillä.

Toisin kävi.

Yhtäkkiä naapuripenkistä hyppäsi nainen miehensä viereltä minun viereen.
Tiedän kyllä että olen pirun komee kaveri ja silkinhieno herrasmies mutta aivan tämmöistä en osannut odottaa.
Syykin kyllä selvisi hetken päästä. Pari torakkaa vipelsi pariskunnan penkillä jotka ystävällinen ranskalaismies pyydysti.

No, ainakin olen mukavampi vaihtoehto kuin torakat.

Nainen ei silti suostunut palaamaan paikalleen vaan jäi nököttään viereen moneksi tunniksi joten se siitä omasta tilasta.

Akat pilaa aina kaiken.

Ystäväni Jarkkoa lainaten "Akat vittuun minun Slayerista" ja tässä tapauksessa myös minun penkistä.

Matka-aikaa Pak Chongista Koh Taolle kertyi yhteensä 23 tuntia ja reissun kruunasi neljän tunnin odottelu Chumphonissa pimeässä satamassa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Kambodza

Pari päivää Langkawilla vietettyämme piti todeta paikka tylsäksi ja noin vartin pohtimisen jälkeen päätettiin lähteä Kambodzaan.
 
Siem Reap

Olin käynyt täällä jo vuonna 2013. Suunnilleen samalta näytti mitä silloin. Jotenkin pidän tästä paikasta. Kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä, eli ruoka ja olut. Safkapaikkoja löytyy joka makuun ja olutta saa dollarilla kaksi tuoppia. Tälle iso peukku Malesian jälkeen.

Olihan se myös pakollinen Angkor vierailu tehtävä. Hinnat olivat nousseet aivan järjettömästi. Tuk tuk puoleksi päiväksi 22$ ja lippu temppelialueelle 37$. Suosittelen silti siellä käymistä koska se on melko vaikuttava paikka. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vallihautaan joka kiertää koko alueen ja on aivan helvetin iso.
Onkohan aikanaan kavereita harmittanut kun on lyöty puulapiot kouraan ja kerrottu että tosta tonne.

Itse temppeliraunioita löytyykin alueelta lukemattomia. Mahtavimpana tietysti Angkor Wat kaikkine ulkoalueineen ja rakennuksineen. On siinä saanut khmerpoika heittää kiveä toisen päälle melko paljon.

Itse pidän eniten Ta Prohm temppelistä.
Siellä on jotenkin mystisen näköistä kun valtavat puut kasvavat raunioiden päällä ja juuret kiemurtelevat metrikaupalla joka suuntaan. Onhan siellä kuvattu mm Lara Croft elokuvaa.
Ei ollut Angelina enää siellä, harmi.

Matka jatkuu Phnom Penhiin. Paheiden kaupunkiin.
Saas nähdä kuin äijien käy.

Varattiin bussiliput Phnom Penhiin. Aamulla nouto majapaikasta 7.30 bussiasemalle ja lähtö siitä 8.30. Kuten arvata saattaa eihän se aikataulullisesti ihan maaliin mennyt. Kyyti tuli hotellille tunnin myöhässä. Yllättävää kyllä bussi lähti vain 20 min myöhässä. Ennen lähtöä piti toki kiristellä pyöränmuttereita ja muuta pientä pikahuoltoa. Noin viisi kilometriä ajettuamme kuski pysäytti auton ja komensi kaikki ulos. Vaihdettiin bussia. Hypättiin johonkin paikallislinjaan joka pysähtyy joka helvetin tuppukylässä. Lieneekö syy bussin vaihtoon löystyneet pyöränmutterit vai se että matkustajia ei ollut kuin muutama ensimmäisessä autossa.
Tiet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten. Enää ei tarvi pelätä henkensä edestä ihan koko aikaa.

Phnom Penh

Skoottereita, yli-innokkaita tuk-tuk kuskeja,baareja,ravintoloita ja hässäkkää. Siitä on Phnom Penh tehty.
Kaikista suurkaupungeista Kaakkois-Aasiasta joissa olen käynyt on Phnom Penh ehkä aidoin ja alkuperäisin. Pidän tunnelmasta mikä täällä on.
Majapaikkana toimii Top Banana Guest House. Voin suositella. Hyvä sijainti,siistit huoneet ja mukava kattoterassi josta voi olutta nauttiessa tarkkailla kadun meininkiä. Illalla baari muuttuu reppureissaajien bilepaikaksi.
Saatiin vissiin superior huone mikä sisältää portaat jotka eivät johda minnekkään.

Piti myös käydä masentumassa Tuol Slengin vankilamuseossa. Vanha koulu jossa puna-khmerit kuulustelivat ja kiduttivat ihmisiä jotka lähetettiin sieltä Killing Fieldseille. Melko hiljaiseksi veti molemmat jantterit. Kyllä ihminen on sairas olento.
Oltais ansaittu jo taivaalta se iso pallo.


Tänään piti olla trävellerin kuosituspäivä. Innokkaana lähdin etsimään parturia. Löysinkin pari tästä omilta nurkilta. Ongelmaksi muodostui se, että kummassakaan ei kuulemma onnistu hiusten leikkaus.
Selvä homma.
Tästä harmistuneena jäi partakin siistimättä. Täytyy toivoa että seuraavassa kohteessa parturit osaavat myös leikata hiuksia. 

Tänään jatkuu matka yksin kun Santtu suuntaa kohti kotia. On ollut huikea kolme kuukautta.
Itse jatkan matkaa huomenna Sihanoukvilleen.

Vähän kieltämättä jännittää että miten sitä viihtyy itekseen. Täytyy keksiä tekemistä että saa ajan kulumaan.

Borneo ja Kuala Lumpur

1. 8. Sandakan Borneo

Kuten viime kirjoituksessa kerroin niin laiskuus on saanut yliotteen. Se kostautui Gililtä lähtiessä koska missattiin päivän viimeinen lautta. Oli siinä toki myös pieni informaatiokatkos. Parin tunnin sykkimisen jälkeen uudet lauttaliput  haltuun ja seuraavana päivänä vähän tiukemmalla aikataululla lentokentälle.

Kota Kinabalu tai KK kuten meillä trävelleriporukoissa on tapana sanoa.

Hieman outoa siirtyä Gilin paidattomasta ja päihderikkaasta ympäristöstä isoon kaupunkiin.Etukäteen tietoni kaupungista oli lähinnä Wikipedian varassa.
Yllätti miten suuri ja moderni kaupunki on kyseessä. Länsimaiden vaikutus on vahvasti läsnä.
Borneo on kaikille tuttu luonto-ohjelmista ja juodessani kahvia suuren ostoskeskuksen Starbucksissa ei tullut sellaista oloa että ollaan Attenboroughin matkassa pimeässä viidakossa.

Majapaikaksi KK:ssa valikoitui Masada Backbackers hostelli. Oma huone mutta ei kylpyhuonetta.

Mitä helvettiä?

Ollaanko siirrytty jo budjettiporukoihin?

Valinta oli tosin onnistunut. Siisti hostelli hyvällä paikalla. Törmättiin hostellissa ryhmään belgialaisia jotka ensitöikseen tarjosivat vodkaa.
Emme kieltäytyneet.
Pari iltaa siinä meni oikeen rattoisasti korttia pelatessa ja paskaa jauhaessa. Vodka oli edelleen läsnä.
Loistavaa ryhmää.

Lupaus siitä terveellisemmän elämän aloittamisesta ei ollut ihan turhaa. Parin ensimmäisen päivän alkukiihdytyksen jälkeen matkaajat ovat olleet kuin rippikoululeirillä.

Käytiin museossa...

Mukava kaupunki pyöriä muutama päivä. Löytyy isoja ostoshelvettejä mutta myös paikallista kaupunkielämää vähän sivummalla.  Pääsee uimaan ja snorklailemaan lähisaarille. Iltatoreja ja katuruokaa joka lähtöön.

Koko Borneolla olo aikana ei törmätty yhteenkään suomalaiseen. Hollantilaisia, saksalaisia ja jopa ruotsalaisia kyllä oli. Yrittäkää nyt suomalaiset ryhdistäytyä ja vaihtakaa ne Mallorcan ja Phuketin pakettimatkat vähän eksoottisempiin kohteisiin. Ruisleipää ja mämmiä matkalaukkuun jos kovasti jännittää tai tulee vierotusoireita.

Matka KK:sta jatkui pohjoiseen Sandakanin kaupunkiin. Huomattavasti pienempi paikka mutta silti KFC joka nurkalla. Malesialaiset ovat ilmeisesti kanaruokien ystäviä.

Sandakanissa ei montaa valkonaamaa näkynyt. Paitsi keskustan lähestulkoon ainoassa baarissa mistä sai olutta. Eräänä iltana olutta särpiessä baarin terassilla, joka sijaitsi meren rannalla kolmannessa kerroksessa, tuli pikku tuulenpuuska. Aivan yöstä alkoi puhaltaa mereltä niin että tuopit ja tuhkakupit lenteli pitkin lattioita. Pöydät ja tuolit siirtyivät kuin riivattuina terassin toiselle seinustalle. Ihme että jääräpää suomalaiset olivat viimeisenä vielä ulkona mutta jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa kun tuntui että peruukki irtoaa.

Sandakanista päätettiin varata kolmen päivän viidakkoretki Kinabatang joelle.
Kolme tuntia minibussilla ja metsässä oltiin. Matkalla oli hieman surullista nähdä miten kymmeniätuhansia hehtaareja sademetsää oli raivattu palmuöljytehtaiden toimesta ja tilalla oli siistejä palmurivejä jotka jatkui silmänkantamattomiin. Ei voi olla hyväksi paikan ekosysteemille.

Viidakkotripillä ajeltiin veneellä pitkin jokea ja varsin mukavaa oli. Paitsi ensimmäisellä veneretkellä. Melkein suoraan bussista paattiin ja joelle. Nälkä oli jo siinä vaiheessa melkoinen ja viimeistään siinä vaiheessa kun alkoi vettä satamaan kunnolla niin otsaan alkoi muodostumaan melkoinen herkkutatti. Sane kiteytti silloiset fiilikset osuvasti todetessaan että " kato lintu" kun muut kuvasivat jotain tirppaa Nikoneillaan ihan kiimassa. Muut reissut joelle olivatkin hyvin antoisia.

Seuraavana päivänä lähdettiin tarpomaan sademetsään. Melkoinen kokemus. Lämpötila oli n. +35 ja kosteus jotain aivan käsittämätöntä. Eikä todellakaan ollut polkuja mitä pitkin kuljettiin. Hikoilun määrä oli infernaalista. Mitään eläimiä siellä ei varsinaisesti nähty mutta eipä se ole ihmekkään kun pari turistimimmiä kälättää koko reissun ajan.

Jouduin laittamaan sukat,käyttämään oikeita kenkiä ja pitkiä housuja.

Hyi vittu!

Nyt on nähty luonnonvaraisena eläviä apinoita joka lähtöön, eksoottisia lintuja, liskoja, käärmeitä, sivettikissoja, krokotiilejä ja jopa orankinaaras poikasineen hyvin läheltä joka on melko harvinaista. Kääpiönorsuja ei ikävä kyllä nähty mutta viidakosta löydettiin norsun paskaa.

On sekin jotain.

Viidakkomajoituksessa ei tullut vettä kahteen päivään. En varmaan koskaan ole ollut niin onnellinen parin päivän hiloilun jälkeen suihkuun pääsystä kun vettä jälleen tuli.
Kyllä se täällä pistää vähän erilailla miettimään niitä isoja ongelmia mistä tuli valitettua kotimaassa. Netflix pätkii, lähikaupassa ei ollut rucolaa, aamuksi ei ollut Juhla Mokkaa jne.

Matka jatkuu tästä Kuala Lumpuriin tai kuten meillä trävelleriporukoissa on tapana sanoa KL.

Muutama havainto eri kansallisuuksista viimeiseltä muutamalta viikolta.

Hollantilaiset yrittävät valloittaa Kaakkois-Aasiaa.

Belgialaiset pitää vodkasta.

Venäläiset on töykeitä.

Tsekit on kovia bilettämään.

Espanjalaiset puhuu aivan liikaa.

Aussit mölyää viidakossa.

6. 8. Kuala Lumpur

Tutustuminen Kuala Lumpuriin ei alkanutkaan aivan kivuttomasti. Kirjaimellisesti.
Illalla muutama olut ja vilkaasti liikennöity tie.
Maaottelu Sane vs malesialainen skootteri 0-1.
Tuloksena sekava mies ja verinen takaraivo. Sairaalassa vietettiinkin loppuyö. Muutama tikki pähkinään eikä onneksi sen pahempaa.

Kaupungista muuten ei kauheasti kerrottavaa. Järkyttäviä ostoskeskuksia, isoja rakennuksia ja paljon ihmisiä. Pitihän se toki torneja käydä ihmettelemässä.

Kaupunkilomailu alkaa tältä erää riittämään, joten suunta jatkuu Langkawin saarelle.
Sanella vielä reilu kaksi viikkoa reissua jäljellä, joten eiköhän me aloiteta läksiäisten vietto jo heti
huomenna. Kunnon loppukiihdytys antaa hyvän sysäyksen palata kaverin Suomeen kolmen kuukauden jälkeen.
En kadehdi.

Seisemän viikkoa lyhyesti paketoituna

Seitsemän viikkoa reissua takana.

Kahdeksan eri paikkaa ja yksitoista eri majoituspaikkaa. Eli kierretty on muutakin kuin tahkoa. Yleisesti täytyy olla ihan tyytyväinen majapaikkojen laatuun. Ihan hirveitä luukkuja ei ole sattunut kohdalle, vielä. Toki meillä majoitusbudjettikin on ollut 20 € / päivä.

Vähän paremmissa porukoissa siis pyöritään.

Eikä tämmöinen vanha näätä jaksaisikaan missään kymmenen hengen dormissa kuunnella kun parikymppiset jonnet huutaa sienipäissään.

Matkan varrella ollaan kierretty tehokkaasti kaikki mahdolliset nähtävyydet. Mahdollisimman kaukaa. Paitsi Samuilla kun taksikuski vei meidät yöllä isoisän kiville? Pyydettiin rokkibaariin mutta kivillä oltiin. Eipä niitäkään pimeässä ja päissään nähty.

Ollaan syöty kymmenissä ravintoloissa. Juotu lukematon määrä olutta baareissa. Kuunneltu satoja huonosti soitettuja coveribiisejä. Eksytty diskokuutioihin. Otettu neliraajahalvaus reggaebaarissa.

Meressä ollaan lilluttu kymmeniä tunteja. Uitu useiden kilpikonnien kanssa. Snorklattu kaljamahat kiviä raapien. Sukellettu useassa eri paikassa.

Maattu monta iltaa rantabaarien lavereilla. Tuijotettu merta puhumatta mitään. Levytetty päiviä riippumatossa. Maattu iltoja bungalowissa youtubea katsellen. Odotettu monta päivää kiinteää kakkaa.

Meistä on tullut jopa hieman sosiaalisia. Alkaa vissiin jo parhaat jutut olla kerrottu toisillemme. Ollaan hengailtu paikallisten pörröpäiden kanssa. Pyöritty venäläisen laskuvarjohyppääjän kanssa.  Pidetty rantabileitä suomalaisten kanssa. Juotu olutta tsekkiläisen ryhmän kanssa josta vain yksi puhui ymmärrettävää lontoota. Ei aivan päästy kaikkiin juttuihin mukaan.

Reissun ensimmäinen etappi Thaimaa meni hiukan opetteluun että miten rennosti täällä puolella maailmaa pitää ottaa. Indonesia koulutti meistä jo melkoisia levyttelijöitä. Nyt ollaan jo niin laiskoja ettei jaksanut eilen edes mennä varaamaan lauttalippua huomiselle silläkin uhalla että että lippuja ei olis enää saanut. Ja huomenna täältä on pois päästävä seuraavan lennon takia. No, liput kuitenkin saatiin.

Kaakkois-Aasia on saanut meistä otteen.

Arkisia asioita joita en ole tehnyt seitsemään viikkoon.
- pitänyt sukkia
- käyttänyt pitkiä housuja
- ajanut autoa
- tehnyt ruokaa
- juonut maitoa
- siivonnut
- pessyt pyykkiä
- ollut normaali

Raskasta on elo täällä.

Seuraavaksi matka käy Borneolle Kota Kinabaluun. Siellä alkaa uusi elämä. Sukelletaan, valloitetaan vuori, painitaan orankien kanssa, eksytään viidakkoon. Unohdetaan päihteet ja muut paheet. Terveellinen elämä, here I come!

No katotaan sitä sit myöhemmin.

Jos ei kahteen viikkoon tule uutta päivitystä niin luultavasti meidät on kidnapattu jonnekkin Jolon saarelle.

Kirjoitan siitä kirjan.

Mysteerimies kuittaa.

Musiikista ja Mysteerimies

15. 7. Gili Trawangan

Ensin lupaamani kuva Tmi Pörröpäistä.
Tarzania en en saanut kiinni pihamaalta. Ehkä hän pelkäsi että kamera vie sielun.
Tässä kuitenkin Tmi Pörröpäiden toimitusjohtaja ja joku läski.

Viime päivinä on ollut melko rauhallista menoa, joten mitään varsinaista tapahtumaraporttia ei tällä kertaa ole. Kirjoitan siis itsestäni.

Musiikista

Olen täällä reissussa kuunnellut todella paljon musiikkia.
Erittäin hieno laji.
Miten paljon se vaikuttaakaan ihmisen mielialaan ja miten paljon se tuo tiettyjä tapahtumia ja ihmisiä mieleen. Jokin biisi saa tipan linssiin kun taas toinen nauramaan ääneen muistellessa tilannetta josta se on jäänyt mieleen.

Musiikilla on myös hyvä korostaa erilaisia fiiliksiä. Mikäli haluat esimerkiksi darrassa maksimoida kurjuutta,kuuntele Juicen Pyhä Toimitus. Mikäli vituttaa ja haluat pienen kiukun ja uhon päälle kuuntele esimerkiksi At The Gatesia. Seesteiseen fiilistelyyn Katatoniaa. Jokainen tyylillään.

Itselle tämä Katatonian biisi Decima on ollut kaikkein eniten tunteisiin menevä viime kuukausina. Suosittelen hiljentymään ja kuuntelemaan.

 https://www.youtube.com/watch?v=y242HXDFFBc

Soittaminen on myös rakas laji. Siinä unohtaa kaiken muun ympäriltään ja keskittyy vain yhteen asiaan,musiikkiin. Soittamista on kyllä ikävä. Taidan jossain vaiheessa perustaa Reggae-bändin joka soittaa tunnetuista kappaleista paskoja versioita. Niitä täällä meinaan riittää. Mikäli kotimaassa on innokkaita muusikkoja liittymään bändiin niin lentolippua tilaukseen.




Mysteerimies.
Sain uuden lempinimen, mysteerimies.
Kuvaa ehkä itseäni melko hyvin.

Mysteerimiehessä on jotain salaperäistä mutta harva uskaltaa kysyä.
Mysteerimies hymyilee vähän ja tarkkailee tilannetta.
Mysteerimies saattaa näyttää pelottavalta mutta ei sitä ole.
Mysteerimies miettii paljon asioita.
Mysteerimies paljastaa korttinsa vasta kun muiden ovat jo esillä.
Mysteerimies avaa oven vain harvoille.
Mysteerimies valitsee sanansa tarkasti.
Mysteerimies ei valita turhasta.
Mysteerimiehen supervoima on omapäisyys.
Mysteerimies on paska suunnistaja.
Mysteerimies rakastaa musiikkia.
Mysteerimies arvostaa rehellisyyttä.
Mysteerimies on kohtelias.
Mysteerimies on lojaali ystäville.
Mysteerimiehen kryptoniitti on yksinäisyys.

Yöllisiä pohdintoja, Indonesiaa ja pörröpäitä.

30.6. Kuta
Ei tule uni. Aamulla 6.30 lähtö Padang Baihin. Viisi tuntia aikaa nukkua.
Ulkoa kuuluu heinäsirkkojen siritys ja sisällä kattotuulettimen raksutus.
Pää täynnä ajatuksia.
Nyt huomaa pikkuhiljaa miettivänsä vähemmän asioita mitä on lähiaikoina tapahtunut. Ajatukset on siirtyneet kauemmas menneisyyteen. On tullut kerättyä elämänsä aikana paljon kokemuksia monien ihmisten kanssa. Päässä pyörii asioita joita on tehnyt, olisi voinut jättää tekemättä ja asioita joita olisi ehkä pitänyt tehdä. Pohdintoja siitä että olisiko asiat sittenkään eri tavalla mikäli olisin tehnyt erilaisia ratkaisuja. Pitäisi varmaan pyrkiä elämään enemmän tässä ja nyt meiningillä. Ehkä tämä kuuluu osana siihen itsensä löytämiseen.

Kateissa on edelleen.
Uskon kyllä että se vielä löytyy.
Itteekin ihan jännittää.

En usko kohtaloon. Olen rationaalinen ihminen. Uskon että ihminen omilla toimillaan määrää mitä tapahtuu. Mikäli huomaan jossain vaiheessa löytäneeni sen mitä tulin etsimään ja huomaan olevani onnellisempi kuin koskaan, saatan ehkä perua puheeni.

1.7. Bali, Padang Bai
Padang Bai on pieni ja rauhallinen kylä, joka on monille matkaajille vain satama josta jatketaan matkaa Gilin saarille. Kaverin suosituksesta päätimme viettää täällä muutaman päivän. Tarkoitus olisi käydä snorklaamassa ja ehkä myös tehdä parit sukellukset. Täällä pitäisi olla Balin parhaat "dyykkimestat".
Itse tykästyin heti paikan leppoisaan menoon. Harmony Guest House jossa majoitumme on aivan kylän keskellä ja naapurissa reissun tähän mennessä paras löytämämme baari Ozone Cafe. Eilen kului useampi tunti köllötellessä baarin patioilla ja seurailtua ihmisiä jotka kiiruhtivat satamaan tai sieltä pois. Toki muutama Bintang tuli nautittua siinä sivussa. Onneksi itsellä ei ole kiire minnekkään.
Täällä Indonesiassa tuntuu muutenkin olevan parempi meininki kuin Thaimaassa. Paikat on paremmassa kunnossa, ihmiset mukavampia, ilmasto sopivampi pohjoisen miehelle ja kaikki on hieman edullisempaa.
Törmäsimme snorklausreissulla myös rannalla olleeseen kiinalaiseen ylipainoiseen mustanaamioon.
Devil oli uimassa.

3.7. Padang Bai
Lautalla matkalla Gili Airille. Tämä alumiinisukkula painaa aivan pirun lujaa ja rytyytys on sen mukainen.
Pidän päivä päivältä enemmän Indonesiasta. Sen ihmisistä,paikoista ja ilmastosta. Tänäänkin majapaikan hemmo selitti tarkasti miten homma toimii lauttalippujen kanssa ja saattoi meidät laivaan asti. Täällä oikeasti tuntee olonsa tervetulleeksi.
Eilen käytiin tekemässä pari sukellusta. Ihan ok,ei mitään mullistavaa. Mureenoita, merihevosia, mantis shrimp ja ihan kaunista korallia. Ryhmässämme oli myös pieni yli-innokas kiinalainen nainen jolla tuntui olevan kova kiire paikasta toiseen tuijottelemaan nudibranchejä. Törmäili siinä samassa vähän kaikkiin. Ensimmäiset sukellukset kohtalaisissa virtauksissa toi oman mausteen koko hommaan. Opas oli paikallinen n. 50 v äijä joka ensimmäisenä ilmoitti olevansa tosi väsynyt koska hänen neljä vaimoansa huusi koko yön ja kertoi nukkuvansa toimistolla seuraavan yön. Huumorimiehiä.

Ozone Cafesta muodostui meille olohuone. Heittämällä paras baari toistaiseksi tällä reissulla. Hyvät safkat ja mukavat patiot joilla löhötä pidempäänkin. Ja mikä parasta,Bintang on kylmää ja sitä tuodaan pöytään juuri oikealla hetkellä. Eilen paikan grillimestari pisti tarjoten jotain kotipolttoista viinaa, joka nautittiin tequilan tapaan. Hyvää oli ja kävi hiukan kulmiin. Luvattiin poiketa kun tullaan Gilin reissulta takas.
Odotukset Gilille on kovat. Toivottavasti ei joudu pettymään.
Saas nähdä.

Facebook on huutanut koko viikonlopun Tuskaa ja Gunnareita. Ei harmita.
Täällä on joka päivä uusivuosi.

10.7. Gili Air
Tangga Bungalows riippumatto klo. 6.56
Viikon täällä oleilun jälkeen täytyy sanoa että ei joutunut pettymään.
Erittäin mukava saari. Matkailijoita toki on paljon mutta meininki on aivan erilainen kuin missään tähänastisista paikoista. Meininki on rentoa ja ihmiset ystävällisiä. Mukava kuulla olevansa brother tai boss.
Mielummin boss.

Viikko on mennyt tosi nopeasti. Vedessä on tullut oltua taas melko paljon. Hyviä snorklauspaikkoja löytyy paljon. Perjantaina snorklatessa tuli bongattua kolme merikilpikonnaa ja keihäsrausku,ei huono. On tavattu uusia ihmisiä joiden kanssa on ollut mukava viettää aikaa. Ravintoloiden valintaprosessiin on muodostunut tiukka kriteeri. Enää ei ole menulla merkitystä vaan sillä, missä on parhaat laverit. Saattaa olla että tänne jumahtaa vielä hetkeksi. Ilmat on suosinut ja ihonväri alkaa kohta lähennellä paikallisia.

Jouduin kuuntelemaan Ristoa.
Yritän jatkaa elämää.

On myös törmätty taas melkoisiin hahmoihin. Meidän bungalowikylän pihalla touhuilee kaks pörröpäätä milloin minkäkin päihteen vaikutuksen alaisena. Välillä nämä hermannit vaan ilmestyvät jostain meidän kuistille jumittamaan ja päihtymään lisää. Hetken päästä taas Tmi Pörröpäät harjaa pihaa. Toinen on kotoisin jostain Sumartan viidakosta joten häntä pitää kuulemma kutsua Tarzaniksi. Eräänä iltana Tarzan väijyi pihassa taskulampun kassa tuijotellen ylös puihin. Kysyessämme mitä hän sieltä haki, emme saaneet ikinä vastausta.
Kuva Tmi Pörröpäistä tulee heti kun saan veijarit kiinni tosta pihamaalta.

Päihteitä täällä on tarjolla melkoinen valikoima joka nurkalla. Perinteisen alkoholin lisäksi vihreä tupakka ja sienet tuntuvat olevan kovaa huutoa. Ainakin jos kysyy näiltä kahdelta pörröpäältä.
Vajaa pari viikkoa olis vielä aikaa täällä Indonesiassa. Eiköhän sen saa jotenkin kulumaan. Ehkä täytyy käydä katsastamassa bilesaari Trawangan mutta ensin täytyy kerätä voimia. En siis aio tehdä tänäänkään muuta kuin jumittaa riippumatossa. Eipä olis uskonut vielä kuusi viikkoa takaperin miten hyvin sitä osaakaan vain olla paikallaan.

Illalla päästiin myös todistamaan syntymän ihmettä. Rantabaarissa parin metrin päässä meidän pöydästä, alkoi kuoriutumaan pikku kilpikonnia. Toimitus meni hyvin ja kilpparit pääsivät turvallisesti mereen. Kyllä luonto hoitaa, paitsi jos paikalla on yli-innokkaita, erittäin huonosti käyttäytyviä luonnon puolestapuhujia jotka luulevat parin Avara Luonnon nähtyään tietävän miten pitää toimia. Nyt meressä ui toistasataa kännykän valoilla sokaistua pikku kilpparia.
Urpot.