Kuten viime kirjoituksessa kerroin niin laiskuus on saanut yliotteen. Se kostautui Gililtä lähtiessä koska missattiin päivän viimeinen lautta. Oli siinä toki myös pieni informaatiokatkos. Parin tunnin sykkimisen jälkeen uudet lauttaliput haltuun ja seuraavana päivänä vähän tiukemmalla aikataululla lentokentälle.
Kota Kinabalu tai KK kuten meillä trävelleriporukoissa on tapana sanoa.
Hieman outoa siirtyä Gilin paidattomasta ja päihderikkaasta ympäristöstä isoon kaupunkiin.Etukäteen tietoni kaupungista oli lähinnä Wikipedian varassa.
Yllätti miten suuri ja moderni kaupunki on kyseessä. Länsimaiden vaikutus on vahvasti läsnä.
Borneo on kaikille tuttu luonto-ohjelmista ja juodessani kahvia suuren ostoskeskuksen Starbucksissa ei tullut sellaista oloa että ollaan Attenboroughin matkassa pimeässä viidakossa.
Majapaikaksi KK:ssa valikoitui Masada Backbackers hostelli. Oma huone mutta ei kylpyhuonetta.
Mitä helvettiä?
Ollaanko siirrytty jo budjettiporukoihin?
Valinta oli tosin onnistunut. Siisti hostelli hyvällä paikalla. Törmättiin hostellissa ryhmään belgialaisia jotka ensitöikseen tarjosivat vodkaa.
Emme kieltäytyneet.
Pari iltaa siinä meni oikeen rattoisasti korttia pelatessa ja paskaa jauhaessa. Vodka oli edelleen läsnä.
Loistavaa ryhmää.
Lupaus siitä terveellisemmän elämän aloittamisesta ei ollut ihan turhaa. Parin ensimmäisen päivän alkukiihdytyksen jälkeen matkaajat ovat olleet kuin rippikoululeirillä.
Käytiin museossa...
Mukava kaupunki pyöriä muutama päivä. Löytyy isoja ostoshelvettejä mutta myös paikallista kaupunkielämää vähän sivummalla. Pääsee uimaan ja snorklailemaan lähisaarille. Iltatoreja ja katuruokaa joka lähtöön.
Koko Borneolla olo aikana ei törmätty yhteenkään suomalaiseen. Hollantilaisia, saksalaisia ja jopa ruotsalaisia kyllä oli. Yrittäkää nyt suomalaiset ryhdistäytyä ja vaihtakaa ne Mallorcan ja Phuketin pakettimatkat vähän eksoottisempiin kohteisiin. Ruisleipää ja mämmiä matkalaukkuun jos kovasti jännittää tai tulee vierotusoireita.
Matka KK:sta jatkui pohjoiseen Sandakanin kaupunkiin. Huomattavasti pienempi paikka mutta silti KFC joka nurkalla. Malesialaiset ovat ilmeisesti kanaruokien ystäviä.
Sandakanissa ei montaa valkonaamaa näkynyt. Paitsi keskustan lähestulkoon ainoassa baarissa mistä sai olutta. Eräänä iltana olutta särpiessä baarin terassilla, joka sijaitsi meren rannalla kolmannessa kerroksessa, tuli pikku tuulenpuuska. Aivan yöstä alkoi puhaltaa mereltä niin että tuopit ja tuhkakupit lenteli pitkin lattioita. Pöydät ja tuolit siirtyivät kuin riivattuina terassin toiselle seinustalle. Ihme että jääräpää suomalaiset olivat viimeisenä vielä ulkona mutta jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa kun tuntui että peruukki irtoaa.
Sandakanista päätettiin varata kolmen päivän viidakkoretki Kinabatang joelle.
Kolme tuntia minibussilla ja metsässä oltiin. Matkalla oli hieman surullista nähdä miten kymmeniätuhansia hehtaareja sademetsää oli raivattu palmuöljytehtaiden toimesta ja tilalla oli siistejä palmurivejä jotka jatkui silmänkantamattomiin. Ei voi olla hyväksi paikan ekosysteemille.
Viidakkotripillä ajeltiin veneellä pitkin jokea ja varsin mukavaa oli. Paitsi ensimmäisellä veneretkellä. Melkein suoraan bussista paattiin ja joelle. Nälkä oli jo siinä vaiheessa melkoinen ja viimeistään siinä vaiheessa kun alkoi vettä satamaan kunnolla niin otsaan alkoi muodostumaan melkoinen herkkutatti. Sane kiteytti silloiset fiilikset osuvasti todetessaan että " kato lintu" kun muut kuvasivat jotain tirppaa Nikoneillaan ihan kiimassa. Muut reissut joelle olivatkin hyvin antoisia.
Seuraavana päivänä lähdettiin tarpomaan sademetsään. Melkoinen kokemus. Lämpötila oli n. +35 ja kosteus jotain aivan käsittämätöntä. Eikä todellakaan ollut polkuja mitä pitkin kuljettiin. Hikoilun määrä oli infernaalista. Mitään eläimiä siellä ei varsinaisesti nähty mutta eipä se ole ihmekkään kun pari turistimimmiä kälättää koko reissun ajan.
Jouduin laittamaan sukat,käyttämään oikeita kenkiä ja pitkiä housuja.
Hyi vittu!
Nyt on nähty luonnonvaraisena eläviä apinoita joka lähtöön, eksoottisia lintuja, liskoja, käärmeitä, sivettikissoja, krokotiilejä ja jopa orankinaaras poikasineen hyvin läheltä joka on melko harvinaista. Kääpiönorsuja ei ikävä kyllä nähty mutta viidakosta löydettiin norsun paskaa.
On sekin jotain.
Viidakkomajoituksessa ei tullut vettä kahteen päivään. En varmaan koskaan ole ollut niin onnellinen parin päivän hiloilun jälkeen suihkuun pääsystä kun vettä jälleen tuli.
Kyllä se täällä pistää vähän erilailla miettimään niitä isoja ongelmia mistä tuli valitettua kotimaassa. Netflix pätkii, lähikaupassa ei ollut rucolaa, aamuksi ei ollut Juhla Mokkaa jne.
Matka jatkuu tästä Kuala Lumpuriin tai kuten meillä trävelleriporukoissa on tapana sanoa KL.
Muutama havainto eri kansallisuuksista viimeiseltä muutamalta viikolta.
Hollantilaiset yrittävät valloittaa Kaakkois-Aasiaa.
Belgialaiset pitää vodkasta.
Venäläiset on töykeitä.
Tsekit on kovia bilettämään.
Espanjalaiset puhuu aivan liikaa.
Aussit mölyää viidakossa.
6. 8. Kuala Lumpur
Tutustuminen Kuala Lumpuriin ei alkanutkaan aivan kivuttomasti. Kirjaimellisesti.
Illalla muutama olut ja vilkaasti liikennöity tie.
Maaottelu Sane vs malesialainen skootteri 0-1.
Tuloksena sekava mies ja verinen takaraivo. Sairaalassa vietettiinkin loppuyö. Muutama tikki pähkinään eikä onneksi sen pahempaa.
Kaupungista muuten ei kauheasti kerrottavaa. Järkyttäviä ostoskeskuksia, isoja rakennuksia ja paljon ihmisiä. Pitihän se toki torneja käydä ihmettelemässä.
Kaupunkilomailu alkaa tältä erää riittämään, joten suunta jatkuu Langkawin saarelle.
Sanella vielä reilu kaksi viikkoa reissua jäljellä, joten eiköhän me aloiteta läksiäisten vietto jo heti
huomenna. Kunnon loppukiihdytys antaa hyvän sysäyksen palata kaverin Suomeen kolmen kuukauden jälkeen.
En kadehdi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti